2005 - ensimmäiset merkit masennuksesta, ensimmäisen yliopistovuoden kohdalla on iso musta aukko muistoissa.
2008 - akateeminen epäonnistuminen.
2009 - merkittävä parisuhde kariutui ja antoi 2008 vuoden akateemisesta epäonnistumisesta alkaneelle möykylle loppusysäyksen lähteä muodostumaan masennukseksi. Samalla ruokailutottumukset retkahtivat ja ylipainoa lähti hiipimään kyytiin, vaikka olin 2005 lähtien ollut minulle hyvässä 77-78 kilon painossa (pituutta 176 ja vankka luusto).
2010 - ensimmäiset merkit siitepölyallergioista.
2011 - läheisen yllätyksenä tullut kuolema, joka antoi uutta puhtia masennukselle ja ilmeisesti oli myös lähtölaukaus kilpirauhasen vajaatoiminnalle. Paino räjähti lopullisesti käsiin.
2014 - keväällä ensimmäinen uuvahdus, syksyllä alkoi pää tuntua kärähtäneeltä ja työtahti hidastua merkittävästi.
2015 - burnout keväällä, paniikkikohtauksia, sydämentykytyksiä, totaaliuupumusta.
2016 - viimein myönsin, että on pakko hakea apua ja hakeuduin kesän alussa lääkäriin. Sain masennusdiagnoosin, allergiat olivat pahana ja niihin alettiin hakea riittävän vahvaa lääkitystä, ja lääkäri määräsi monenlaiset verikokeet, joista bongasi sitten rajalla olleen kilpirauhasarvon, jota alettiin tutkia. Marraskuussa vasta-ainetesti vahvisti autoimmuunin kilpirauhasen vajaatoiminnan, vaikka TSH oli pyörinyt koko ajan viitteiden ylärajalla ja T4 ollut viitteissä.
Eli tällä hetkellä tiettävästi matkassa on kilpirauhasen autoimmuuniperäinen vajaatoiminta (kiitokset Hashimoton taudille) ja masennus.
Summa summarum: Kannattaa hakea apua, ennen kuin tilanne ihan kunnolla räjähtää käsiin! Minä sinnittelin masennuksen ihan liian pitkään ja siinä sivussa keräsin huonoilla elämäntavoilla ja huonolla tuurilla muutakin vaivaa matkaan. Äiti ehdotteli kilpirauhasarvojen tutkimista jo vuosia sitten ensimmäistä kertaa, voi kun olisin kuunnellut aiemmin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan toki, mutta nyt on iso työ saada itsensä takaisin kuntoon.
Karvaiset ystävät toukokuussa 2016.
Näiden vuoksi viimein sain tsempattua itseni lääkäriin,
kun masennukselta ei olisi itsensä takia jaksanut, uskaltanut ja viitsinyt.
