Väsyttää uuvuttaa ei jaksaisi... Kohta tulee vuosi siitä, kun kävelin sitkeän kuumeen, pahojen allergiaoireiden ja masennuksen kanssa lääkäriin, sairaana, mutta työkykyisenä. Mikä on tilanne vuotta myöhemmin? Olen sairas, työkyvytön, jaksaminen heittelee, muisti pätkii, autoimmuunityreoidiitti plakkarissa, elimistö ei kestä gluteenia, päässä on joku serotoniiniepätasapaino ilmeisesti ja olo koko ajan menee huonommaksi. Masennuslääkkeen aloittamisen jälkeen oli noin viikon valonpilkahdus. Tyroksiinilääkityksen aloittamisen jälkeen olo heikkeni, tyroksiinilääkeannoksen noston jälkeen olo heikkeni entisestään. Ei kai nyt ole niin, että levotyroksiini ei käy ja pitäisi aloittaa taistelu T3-lisästä tai Armourista? Niitä kun on mahdottoman vaikean kuuloista tällä hetkellä saada. Ja siitäkään vaikea kuvitella olevan kyse, etteikö lääkitys olisi tarpeen, arvot kun olivat pielessä ja vasta-aineet pilvissä.
9 päivää verikokeisiin, joissa katsotaan TSH, T4, T3 ja gluteenivasta-aineet. Viikonloppuna olisi pieni seikkailu edessä. Josko se piristäisi.
Jaksaa jaksaa.
Onneksi on lähisuo,
jossa leikkiä olevansa villissä luonnossa,
kun ei voimat kanna sinne villiin luontoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti