Viikonloppuna poropaimennusleiri.
Maanantaina taukopäivä.
Tiistaina visual designia ja kaverin stand up keikka.
Keskiviikkona matka keskustaan ja kilpirauhasen ultra ja kotimatkalla kävelyä, kun en jaksanut setviä bussireittejä ja aikatauluja keskussairaalan ja Prisman ja kodin välillä.
Torstaina taukopäivä.
Perjantaina verikokeet ja illalla treenit.
Ei ihme, että oli mehut lopussa. Tänään käytiin vain koirien kanssa metsässä hiippailemassa (kirjaimellisesti hiippailemassa, kun oma vauhti oli aika hissuinen, kun fyysisesti ei meinannut jaksaa) ja loppupäivä on kutakuinkin nukuttu kaikki kolme. Mieliala on hyvä, fyysinen jaksaminen miinuksella.
Perjantai-illan koiratreeneistä olen toipunut. Huonoja treenipäiviä tulee ja sillä ei pilaa mitään, ens kerralla paremmalla fiiliksella sitten. Niitä tulee muistakin syistä kuin sairaudesta. Eilen tosin sairaus ja uupumus edesauttoi sitä, että jumituin pääni sisään, enkä saanut höllättyä tekemistä johonkin rennompaan, vaikka läpsyn leikkimiseen kentän reunalla. Mutta. Opin eilisestä paljon. Kaverin tsempit treenien päälle ja Theen kasvattajan kanssa juttelu puhelimessa seuraavana aamuna auttoivat järjestelemään pääkopan sisusta.
Opin myös jälleen kerra sen, että tällä hetkellä ollaan edelleen siinä kunnossa, että pitää katsoa kalenteria säännöllisesti ja tajuta jarruttaa ja ottaa iisimmin, kun viikolle on useampi meno. Pää ja fyysinen jaksaminen eivät vain kovin isoa putkea pysy mukana. Voisikin kömpiä kolmatta kertaa tälle päivää takaisin peiton alle lepäämään...
Varpuset ovat tämän blogin maskotteja -
linkki rakkaiden luontoharrastusten ja sen välillä,
että aina ei jaksa pitkälle, kun on sairaana.
Kuvassa pikkuvarpunen ja kaksi varpusta, naaras ja koiras.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti