Maaliskuun terapia ja kotiläksy.

Mielialapäiväkirjan pito. Huomasin terapiassa, että tällä hetkellä minun on kauhean vaikea kommentoida, onko ongelmana enemmän yleinen uupumus vai masentaako. Joten puhuttiin mielialapäiväkirjan pidosta. Ihan sain luvan olla analyyttinen ja lähteä analysoimaan olotiloja ja asioita, mitkä niihin vaikuttavat. Jee! Jotenkin en ole ennen hahmottanut, että ihan siinä, missä ruokapäiväkirjaakin pitäisi ja alkaisi sieltä hahmottaa asioita, jotka vaikuttavat oloon, voi ihan saman tehdä mielensäkin kanssa.

Vaikka masiksen kanssa pitemmänkin aikaa on elänyt, sitä silti saa välillä itsensä kiinni siitä, että ei ihan tajua suhtautua asiaan oikealla tavalla. Nyt päästiin taas tassunmitta eteenpäin.

Lisäksi terapeutti onnistui penkomaan esille sen, että tuppaan hautautumaan yksinäni tietovuorieni taakse ja tuntuu, että sitä jää ihan yksin, kun tietomäärät vaikkapa Hashimoton taudista ja autoimmuunisairauksista eivät ole saavuttaneet Suomen terveydenhuollon korkeampia portaita, eikä sitä myöten myöskään valtaosaa lääkäreistä. Maailmalla on isoja läpimurtoja ihan viime vuosilta, tietämys alkaa lisääntyä, mutta tieto tavoittaa vielä nahkeasti potilaat, jotka sitä tarvitsisivat. Siinä sitten olen panikoinut, että mitä kehtaan ja uskallan ja voin tuoda pöytään lääkärinkäynneillä. Terapeutin kanssa jutellessa tajusin, ja hän sen minulle suoraan sanoi, että kyllähän potilaskin tietää asioita, osaa selvittää asioita ja saa ottaa asioita esille lääkärin kanssa ja ehdottaa, voisiko näin tehdä. Tuntui helpottavalta ja vapauttavalta ikään kuin saada yhden terveysalan ammattilaisen lupa olla tällainen tiedonhaalija, joka haluaa ymmärtää, penkoo tietoa ja törmää tietoon, jota ei välttämättä ole (eikä välttämättä voikaan olla) tavallisella lääkärillä, joka ei nimenomaan erikseen ole erikoistunut autoimmuunisairauksiin tai Hashimotoon.

Asiaa jälkikäteen tuumailtuani totesin sitten, että rohkeasti kyselen lisäravinteista. Olen onnekas, minulla on lääkäri, joka ymmärtää keskivertolääkäriä enemmän kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja sen bongasi ja sai vahvistettua, vaikka näennäisesti veriarvot olisi voinut tulkita normaaleiksi. Hän myös on alusta lähtien ollut positiivisen avoin luontaistuotteiden suhteen, mutta koko ajan painottaa, että ne luontaistuotteet pitää tarkistaa huolella, että niitä voi turvallisesti käyttää. Joten aion nyt seuraavaa lääkärinkäyntiä varten kaivella kirjoistani oleellisimman tuntuiset lisäravinteet, joista voisi olla hyötyä, ja kysyä, mitä hänen tietokannoistaan löytyy, uskallanko niitä kokeilla vai olisiko varmempaa pitäytyä niistä erossa.

Voin valita sen, että en jää yksin tämän kaiken kanssa. Voin valita sen, että mietin tavat, joilla kysyä lääkäriltä neuvoja niissä asioissa, joiden selvittäminen omin voimin tuntuu epätoivoiselta ilman lääketieteellistä koulutusta.

Kyllä tämä tästä.

Mutta minkähänlaisen mielialapäiväkirjasysteemin sitä kehittäisi itselleen?

Pienistä pisaroista se itseluottamuskin alkaa löytyä.